MERVI PAKKANEN: Poika nimeltä Veka

25,00 sis alv 10%

Suomi sotien jälkeen. Pieni poika nimeltä Veikko Untamo Känsäläinen asuu seurakunnalta ostetulle tontille rakennetussa rintamiestalossa sellaista pikkupojan elämää kuin vain 1950-luvun maaseutupaikkakunnalla mahdollista oli. Vaikka nuo vuodet olivat aineellisesti niukat, kyläyhteisö oli turvallinen paikka kasvaa. Ajan myötä erilaisten sattumusten ja keppostenkin jälkeen Veikko Känsäläinen tulee kaikille tutuksi vain Vekana.  Hän on mukava ja tarkkaavainen poika, josta harvalla oli pahaa sanottavaa. Toki kotikyllä Mukulakankaalla oli omat surunsa, mutta kirjan perussävy on iloinen, onnellinen ja optimistinen.

Mervi Pakkasen kirjassa on vahva omaelämäkerrallinen ote, vaikkei teosta varsinaiseksi elämäkerraksi ole syytä määritellä. Kirjana Veka on lempeä ja empaattinen kunnianosoitus kaikille sodan jälkeisen ajan lapsuuden kokeneille ja niille vuosille, jolloin yhteisöllisyys oli ainakin yhtä tärkeää kuin aineellinen hyvä. Toisaalta Veka on myös osa kansallista kasvukertomusta, mutta nyt pienen pojan näkökulmasta katsottuna, oikeammin koettuna. Tämä suurten ikäluokkien kirja on elämän makuinen pienoisromaani ajasta, joka oli jo tuolloin katoamassa.

ISNB 978-952-7307-13-7

Nidottu, 157 sivua.

Kl 84.2

Osastot: , Avainsana tuotteelle
Product ID: 7576

Kuvaus

Veka on poika, jolla on tarkat silmät, hyvät hoksottimet ja paljon uteliaisuutta. Pieni maaseutuyhteisö on näennäisesti arkipäiväinen ja eläminen aineellisesti niukkaa. Ainoa, mistä ei ollut puutetta oli työ. Mutta vilkas poika keksii näissäkin oloissa kaikenlaista mielenkiintoista. Arjen sankareita ovat vaikkapa suutari, kovat työmiehet ja tietenkin talousten naiset. Eläminen oli keksimistä, oivaltamista ja erehtymistä. Rikkoituneen katiskan pystyi korjaamaan, pullanmuruilla sinne sai houkuteltua vaikka ruutanoita. Toimeliaalta nuorelta mieheltä eivät konstit loppuneet.

Kaikki auttoivat toisiaan:

”Jos joku kävi töissä, hän jatkoi viraapelihommanaan naapuritalon rakentamista aina kun omalta rakennukselta ehti. Talkoissa olivat aina uudet kuin vanhat naapurit. Mitään työtä ei jätetty tekemättä.”

Tällaisessa maailmassa eli Veka eli Veikko Untamo Känsäläinen. Niin monelle tuttu poikanen.